keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Finally here

Hello!

Long time no see. Sen kummempia löpinöitä, syksy oli ja meni. Nyt on se pitkä odotus päättynyt ja olen vihdoin päässyt tänne kengurumaahan. Jännitin lähtöä enemmän kuin olisin edes uskonut ja hyvästien sanomiset läheisille tuntui mun kohdalla aika pahalta. Pahin oli sanoa heipat poikaystävälle ja se tietysti jäi ihan sinne viime metreille saakka, kun E tuli saattamaan mut kentälle. Loppupeleissä siitäkin kuitenkin selvittiin ja kentällä törmäsin mun vaihtokamuun Merviin. Haikeet fiilikset unohtu äkkiä, kun Mervillä oli ylipainoa laukussa ja alettiin siirtää osaa tavaroista mun vajaaseen laukkuun. Pienten säätöjen jälkeen päästiin kuitenkin koneeseen ja ensimmäinen lento kohti Dohaa sai alkaa. Se menikin aika nopsaa, kun oli vaan vajaan 7h lento. Muutaman tunnin happihyppelyn jälkeen oli vielä viiminen (ja pahempi) puristus eli 13h lento Melbourneen.

Melbournessa alettiin säätämään ihan huolella, kun koitettiin löytää meidän hostellille. Ensimmäinen etappi kentältä keskustaan sujui ongelmitta Skybussilla. Sen sijaan junalla matkaaminen omalle pysäkille olikin sitten ihan toinen juttu :D Hypättiin oikean reitin junaan, mutta väärään suuntaan. Alettiin junassa höpisemään tietysti ihan suomeksi, että mihinköhän me nyt ollaan matkalla, kunnes ihana suomalainen tyttö kuuli jutustelumme ja tuli auttamaan ummikoita ulkomailla. Seuraavalla stopilla sitten hypättiin pois ja lähdettiin takaisin samaan suuntaan. Loppu hyvin, kaikki hyvin ja paria tuntia myöhemmin päästiin vihdoin hostellille. Kello oli vaan tässä vaiheessa jo niin paljon, ettei ruokapaikat enää olleet auki, joten saatiin napattua pizzat hostellille mukaan. 


Fiiliksiä kentältä



St Kilda Beach





Löydettiin sattumalta tällanen ihan mahtava ranta, jossa meni "lenkkipolku" vieressä. Oikeesti yritettiin löytää Brighton Brachille, mutta loppujen lopuks löydettiin ittemme Elwoodista..
Täällä oli myös ihana, koiraystävällinen ranta, jossa karvaturrit juoksi intopiukeena vedessä ♥


Pari seuraavaa päivää sitten sompailtiin ympäri Melbournea ja eksyttiin ties kuinka monta kertaa. Onneksi tässä tulee vielä puolen vuoden aikana vierailtua varmasti niin useaan otteeseen siellä, että johan tässä oppii sielläkin kulkemaan! Täytyy kyllä sanoa, että se kuinka ystävällisiä paikalliset täällä on, niin jaksoi kyllä yllättää! Olinhan siitä jo kuullut lukemattomia kertoja ennenkin, mutta todellisuus kyllä osasi silti yllättää positiivisesti. Saatiin jatkuvasti apua, vaikkei sitä edes kysytty ja ihan jokainen vastaantulija täällä hymyilee toisilleen. Ihanaa! Tällaista meininkiä sitä kyllä tosiaan kaipaisi myös Suomeen enemmän.

Lauantaina sitten otettiin nokka kohti Ballaratia eli meikäläisten uutta kotikaupunkia. Ballarat on sellainen vajaan 100 000 asukkaan kokoinen pieni kaupunki tunnin ajomatkan päässä Melbournesta. Asutaan tämä viikko kampuksella väliaikaisasuntolassa monen muun ihmisen kanssa. Perjantaina päästään muuttamaan meidän uuteen kotiin, joka sekin on kampuksen asuntoja, mutta muutaman kilometrin päässä kampuksesta. Jemarca Placessa asumme 5-6 muun opiskelijan kanssa omakotitalossa, jossa meillä jokaisella on omat huoneet. En malta odottaa, että päästään sinne ja saa vihdoin purkaa matkalaukun kaappiin!

Ilma täällä on ollut ihan super paria päivää lukuunottamatta. Ballaratin yli pyyhkäisi kylmäaalto tossa sunnuntai-maanantai akselilla ja sillon oli kyllä pirun kylmä. Mutta nyt on viimiset päivät taas aurinko hellinyt ja pikkasen toi iho punottaa :D Nyt meillä alkaa pizza dinneri tossa kampuksella, joten täytyy alkaa pistää pärstää kuntoon!


<3 Linda